Maisan elämä. Eeron sanat

Olen valmentaja, puoliso, äiti ja Kaksi elämää-kirjan päähenkilö.

Elämäni ei ole kulkenut suorinta mahdollista reittiä. Olen ollut narkkari, ongelma ja toivoton tapaus. Olin ihminen, jonka ohi oli helppo kävellä. Tänään moni näkee minut aivan toisin. Silti olen sama Maisa.

Juuri siitä "Kaksi elämää" kertoo.

Kirja syntyi pitkistä keskusteluista Eeron kanssa. Minä kerroin, hän kysyi lisää ja kirjoitti. Jouduin palaamaan asioihin, joista olisi ollut paljon helpompi vaieta. Mutta jos tästä tarinasta on yhdellekin ihmiselle apua, sillä on ollut tarkoitus.

Minulle tärkeintä on toivo. Se, että ihminen ei ole yhtä kuin elämänsä huonoin vaihe. Eikä ketään pitäisi lakata näkemästä ihmisenä edes silloin, kun hänen elämäänsä on mahdotonta ymmärtää.

Nykyään työskentelen ihmisten kanssa hyvinvoinnin ja muutoksen äärellä. En usko täydellisyyteen, enkä kiiltokuviin. Uskon siihen, että elämä voi muuttua. usein miten hitaasti, välillä kivuliaasti ja joskus vasta sen jälkeen, kun kaikki näyttää jo menetetyltä.

En saanut vanhaa elämääni takaisin. Sain uuden.

Olen yrittäjä, puoliso, isä ja nyt myös kirjan kirjoittanut.

Kun päätimme kertoa Maisan tarinan, en jäänyt miettimään, osaanko. Aloin tehdä. Haastattelin Maisaa, kuuntelin, kysyin uudelleen ja kirjoitin koko Kaksi elämää -teoksen hänen kokemustensa pohjalta. Jos olisin ryhtyessäni tiennyt, millainen urakka oli kyseessä, en olisi aloittanut.

Minulle kirjan tärkein tehtävä on herättää toivoa. Mutta yhtä tärkeää on muistuttaa yhdestä yksinkertaisesta asiasta: lähimmäinen on lähimmäinen.

Maisan ollessa narkkari, hän ei kelvannut juuri kenellekään. Nyt hän kelpaa. Ihmiset eivät aina näe, että kyseessä on sama ihminen. Sama ihminen, jolla on sama ihmisarvo myös silloin, kun elämä on hajalla.

Häpeä, riippuvuus ja vaikeat asiat kasvavat hiljaisuudessa. Niistä pitää voida puhua niiden oikeilla nimillä.

Innostun helposti, tartun toimeen nopeasti ja olen saanut syntymälahjaksi toimeenpanokyvyn. Huumori kulkee mukana myös silloin, kun aihe on vakava. Kaiken keskellä perhe on minulle kuitenkin se paikka, johon kaikki lopulta palautuu.

”Mitäpä mies ei vaimonsa eteen tekisi.”